Etusivu / Tietoa peruukeista / Peruukin historia

Peruukin historia

Hiukset ovat aina esittäneet ihmisen mielikuvitus-( ja reaali- ) maailmassa tärkeämpää osaa kuin ensikatsannolla luulisi. Tuuheat ja lainehtivat hiukset symboloivat elinvoimaa ja nuoruutta ja harmaantuneet hiukset merkitsevät viisautta ja kokemusta. Se, että harmaa tukka on eri aikoina kernaasti kätketty kiharan tekotukan alle tai värjätty ilmaisee että kaikesta kunnioituksesta huolimatta viisaus ei ole nauttinut suurtakaan arvonantoa.

Hiuslaite on usein yhteydessä vallitsevaan pukumuotiin ja sopeutuu sen kulloinkin määräämiin linjoihin. Muotijakson kestäessä kampaus vaihtelee usein vain yksityiskohdiltaan. Muodilla ei ole usein paljoakaan tekemistä logiikan tai järjen kanssa; se kulkee kuin sähkövirta ajan lävitse, eikä aina ole mahdollista selittää miksi tai miten se sen tekee.

Alkukantaisten kansojen keskuudessa tapahtuvat hiusten uhraamiset osoittavat, että hiuksille annetulla osalla on usein kultillinen alkuperä. Hindut uhraavat hiuksiaan vielä tänäkin päivänä jumalalle, joka vastavuoroisesti toteuttaa uhrin antajan pyynnön. Hiuksista luopuminen kuvastaa myös omasta egosta luopumista.

Afrikkalaisilla heimoilla on ollut muinaisista ajoista tapana osoittaa sukulaisuutta ajeluttamalla päänsä paljaaksi musiikin ja laulun säestyksellä. Hiukset pantiin erityiseen astiaan, jonne kaadettiin savesta, hiekasta ja vedestä tehty seos. Saatu massa jaettiin rituaaliin osallistuneille ja siitä tehtiin päälaelle litteitä kakkuja sukulaisuuden ja ystävyyden merkiksi. Toisinaan nämä kakut siirtyivät sukupolvelta toiselle.

Antiikin jumalat ja jumalattaret ja heidän maalliset edustajansa saivat kernaasti tunnusmerkikseen upeat hiukset. Simson ( Vanha Testamentti) kuvataan hyvin vahvaksi, hän mm. repii leijonan hengiltä paljain käsin. Simson paljastaa vaimolleen Delilalle, että hänen voimiensa salaisuus on hiuksissa. Filistealaisten palkkaama Delila leikkaa Simsonin hiukset ja Simson vangitaan.

Peruukintekotaito oli varsin pitkälle kehittynyttä muinaisessa Egyptissä. Kaikki ylhäiset henkilöt käyttivät peruukkia, jonka koko oli suoraan verrannollinen henkilön arvoon. Peruukkia käyttivät myös kansanihmiset ja jopa orjat. Omat hiukset ajeltiin pois.

Peruukkeja valmistettiin punotuista villalangoista, eläinten villasta, silkkilangoista, narusta ja kasvien kuiduista. Ne suojasivat myös auringolta, jolloin niitä saatettiin käyttää useita päällekkäin. Näin saatiin eristäviä ilmakerroksia peruukkien väliin.

Myös muissa varhaisissa kulttuureissa Assyriassa, Babyloniassa, Mesopotamiassa ja Kreikassa peruukin käyttö tunnettiin.

”Meidän miesten kohtalo nolo on kaljuiksi tulla,
ikä  tukkamme riistää pois kuin pohjoinen puusta lehdet;
mut yrteinpä germaanisin värjäävät hiuksensa naiset kun harmaiksi muuttuu ne ehommaks’  koettaen saada kuin oli ne ennen.
Ostopalmikoin paksuin he käy,
kullalla uudet he saa jos menneet on kutrit omat.
Sitä hävetä tarvis ei, sill’ avoin käy kauppa siellä miss’ Herkules asuu ja camenain kuoro.”
(Ovidius ” Ars amatoria,rakastamisen taito”)

Rooman keisarikunnan aikana vaaleita hiuksia arvostettiin erityisesti. Vaaleat hiukset otettiin germaanisilta sotavangeilta mutta kun germaanit niitä itse tarvitsivat heidän oli ensisijassa otettava niitä vainajilta.

1400-luvulla firenzeläiskaunottaret käyttivät suuria silkkilangoista tehtyjä lisäkkeitä.

Kristitty kirkko alkoi varhain taistella peruukin käyttöä vastaan. Peruukkipäiset eivät voineet saada papin siunausta koska siunaus ei kanna vieraiden hiusten läpi. Tuomiorovasti Drogon de Hautvilliers, Reimsin yliopiston siviilioikeuden professori: “Mitä muuta nämä kampaukset ovat kuin houkutuksia, joiden tarkoituksena on vetää Piru taistelemaan sydämen syvyyksissä Jumalaa vastaan”. Kaikki nuo hökötykset, joita naiset panevat päähänsä eivät ole kuin Pirun heidän ansiostaan saamien lukemattomien voittojen kruunuja.”

Ludwig XIII kaljuuntui vuoden 1620 tienoilla ja alkoi käyttää peruukkia. Hovissa palelevat hovimiehet seurasivat kiitollisena kuninkaan esimerkkiä. Ranska oli jo tuolloin muodin johtava maa. Muiden asioiden ohella kuningas määräsi myös muodin ja kuninkaan mieltymyksistä tehtiin laki. Myös eri säätyjen peruukkien muoto säädettiin asetuksilla. Tästä lähtien peruukit pysyivät jatkuvassa käytössä lähes 200 vuotta ja miehillä laajassa käytössä ensimmäisen kerran sitten muinaisen Egyptin aikojen. Peruukintekotaito alkoi kehittyä. Peruukkien käyttömukavuus parani, ensimmäiset peruukit saattoivat aikalaiskertomuksien mukaan aiheuttaa monia vaivoja: migreeniä, kutinaa ja jopa halvauksia. Peruukit saivat luonnollisen kampauksen muodon. Ajan suuri uutuus oli peruukin kähertäminen kuumalla höyryllä. Versailles’n hoviin syntyi peruukkimestarien kaarti, joka suurimmillaan oli 500 henkeä. Näitä suurenmoisia peruukkeja tilattiin kaikkiin Euroopan maihin Venäjä mukaan lukien.

Ranskassa peruukeista tuli kansallisteollisuutta ja merkittävä vientituote. Varsinkin vaaleiden peruukkien kysyntä kasvoi ja tukkukauppiaat lähettivät”leikkuumiehiä” myös Ranskan rajojen ulkopuolelle. Tämä toiminta sai sellaiset mittasuhteet, että Colbert huolestui hiusten hankinnan aiheuttamasta kullan ja hopean virtaamisesta ulkomaille.

Rokokoon aikana kampauksesta kehittyi arkkitehtoninen taideteos, joka jätti kasvot lähes kokonaan varjoonsa. Peruukit kasvoivat valtavan kokoisiksi ja niiden tukemiseen tarvittiin tyynyjä ja monimutkaisia kehikoita. Kampaukset muuttuivat ”hiusallegorioiksi”, jotka muodostuivat kaikista mahdollisista esineistä, jotka saattoivat ilmaista naisten tunteita, makuja ja intohimoja. Kampauksille annettiin myös kummallisia nimiä kuten;  ”Rakkauden solmu”, ”Nukkuva koira” jne..

Ranskan vallankumous ja giljotiinin terä tekivät lopun näistä muotihullutuksista. Monet naiset lahjoivat pyövelin apulaisia saadakseen haltuunsa mestatun aviomiehen tai rakastajan hiuksia ja teettivät niistä lisäkkeitä joita käyttivät sitten hartaudella.

1900-luvun puolessavälissä yleistyivät miesten hiuslisäkkeet ja 60-luvulla tulivat muotiin naisten peruukit, jotka olivat usein koneellisesti valmistettuja synteettisestä kuidusta.

Tällä vuosituhannella peruukintekotaito on edelleen kehittynyt. Pohjamateriaalit ovat kehittyneet ja hiuksen kiinnittäminen myös. Mutta vanhat alkuperäiset metodit ovat edelleen käytössä ja työvälineet ovat osin samanlaiset kuin 400 vuotta sitten.

Top